sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kotiin

Viimeisen viikon tapahtumat päivitänkin näin kotisohvalta. Loppu aika meni niin äkkiä, ettei edes blogia ehtinyt/ jaksanut kirjoittaa.

En olekkaan vielä tainnut mainita, että kylän "kuoppamaisuus" näkyy myös rakennus tyylissä. Jotkin talot ovat melko korkealla pääkatuihin nähden ja talojen pihaan kuljetaankin usein portaita, hissillä tai liukuportailla. Tämä sama kaava toistuu monessa kaupungissa. Rakennukset ovat näin myös suojassa tulvalta jos sellainen sattuisi tulemaan. Pari kertaa olen käyttänyt hissiä ihan vain päästäkseni katsomaan maisemia vähän korkeammalta.

Työpaikalla on tietenkin paljon pyörätuoleja ja rollaattoreita. Kysyin, että saavatko asukkaat lainata niitä talolta. Minulle kerrotiin, että asukkaat ostavat apuvälineensä itse ja joskus ne voivat olla kalliitakin, jos haluaa vaikka vähän monipuolisemman rollaattorin. Talon puolesta voi olla käytössä muutamia apuvälineitä, jos jonkun entisen asukkaan omaiset jättävät apuvälineet talolle.
Selitin että meillä on käytössä apuvälinelainaamot, mutta työtoverini eivät ainakaan olleet kuulleet, että Espanjassa olisi tälläistä käytäntöä.

Törmäsin töissä myös lakanaan, johon en ole aijemmissa harjoittelupaikoissa törmännyt. Jotkut dementisoituneet asukkaat repivät vaatteitaan ja raapivat itseään. Täällä ei käytetä öisin haalareita, joita olen tottunut näkemään, vaan asukkaalla on vetoketjullinen lakana. Asukas on muuten kuin tilavassa pussissa, mutta hartioissa on erilliset vetoketjut, jotka muodostavat pienet hihat ja kädet jäävät kokonaan ulkopuolelle. Mielestäni tämä oli ihan toimiva systeemi. Tosin tätä kirjoittaessani huomaan, etten kysynyt miten nämä potilaat puetaan liikkeellä olo aikana. He joita näin olivat petipotilaita. Vetoketjukin oli normaali lukoton versio. Jostain syystä asukkaat antoivat vetoketjun olla suosiolla kiinni.

Viimeisellä viikolla piti tietenkin päästä vielä uimaan Debaan :)
Sain lopulta käytyä myös EIbarin museossa tutustumassa Eibarin historiaan. Museo oli suurempi kuin arvasinkaan. Esillä oli laaja esittely Eibarin aseteollisuudesta, koska siitä Eibar on kai tunnetuin. Museon jälkeen ajoimme sitten vielä autolla ohi uusista ja vanhoista asetehtaista. Kaikkia ei enää ole olemassa samanlaisina kuin ennen, koska tilalle on tullut uusia kauppoja ja asuinrakennuksia.

Museon jälkeen söimme La Kultu nimisessä paikassa pintox leipiä. Paikassa oli tungosta ja asuntolan opiskelijat ainakin ovat väittäneet, että tässä paikassa olisi kylän parhaat pintoxet. Kyllähän nuo maistuivat :)

Torstaina menin töiden jälkeen kävelemään vuorille työkaverin kanssa. En ole aijemmin nähnyt häntä vapaa- ajalla. Hän osasi jonkin verran englantia. Vuorilla ilma oli kostea ja sumuinen, mutta emme antaneet sen haitata meitä. Vuoret olivat ihanan vehreitä. Hyvällä säällä näkisi vuorilta kauas kyliin ja merelle, mutta nyt ei ikävä kyllä näkynyt kuin sumua.

Perjantaina oli haikeaa, koska oli viimeinen työssäoppimispäivä. Olin tehnyt henkilökunnalle hyydykekakun ja työkaveri oli tehnyt kinkku-peruna omeletin. Sain siis vielä viimeisen kerran peruna omelettia, jota täällä tunnutaan syövän usein. Kakku sai kehuja vaikka olin joutunut hieman olemaan luova lempi reseptini kanssa ja tekemään kakun jogurtilla, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän mitä on vaniljakastike.
Töiden jälkeen menin suoraan bussilla Vitoria- Gasteiziin, että ehtisin vielä näkemään Baskimaan "pääkaupungin". Muutamassa tunnissa ehdin hyvin käveleskellä vanhassa kaupungissa, jossa tuntui olevan liikkeellä muitakin turisteja. Sää oli todella kaunis ja lämmin tuona päivänä! Tämä vanha kaupunki poikkesi muista kiertämistäni siinä, että portaita oli paljon enemmän. Selkeä kiertoreitti oli kuitenkin merkitty viitoin ja seurasin sitä turistikarttani kanssa. Ensimmäinen pulma on vain aina löytää turistitoimisto ilman kunnon karttaa.

Lauantaina sää pysyi kauniina ja työkaverini lupasi mennä miehensä ja minun kanssa Urkiola vuorelle. Sinne pääsimme hikoilematta nousemaan autolla. Vuorella oli kiva puisto ja pieni kirkko.

Kiertelimme vähän kauppoja ja illan vietimme syöden heidän parvekkeellaan ja kuunnellen kaupungilta kuuluvaa musiikkia. Myös heidän ystäviään oli käymässä. He eivät tosin puhuneet englantia, joten pääsin todelliseen kielikylpyyn :D
Oli haikeaa lähteä, mutta lupasimme laitella viestejä välillä toisillemme. Ja tietenkin ilmoittaa jos satumme matkustelemaan lähellä toisiamme. Lentoliput Baskimaahan eivät tosin ainakaan tällä hetkellä taida olla kovin edullisia, eikä suoria lentoja ole tarjolla.

Aamulla sain onneksi kyydin lentokentälle koulun puolesta, joten ei tarvinnut matkalaukkujen kanssa yksin hankalasti edetä bussissa.

Matka oli kyllä mukava, enkä kadu että tuli lähdettyä. Aika meni melko nopeasti vaikka välillä olikin ikävä perhettä ja ystäviä. Positiivista oli, että työskentely oli melko samanlaista kuin Suomessa, joten kielimuuri ei vaivannut ihan niin paljon. Ja Google translate työkaverien kännykässä auttoi!
Voin lämpimästi suositella työssäoppimista ulkomailla muillekkin :)

Liukuportaat kadulla

Vuorilla oli myös hevosia läheiseltä maatilalta.

Kartta vuorista. Nousimme Akondiagena (749) ja Garagoitxi (723) vuorille. Sen verran helppo oli kulkureitti, että perus ulkoiluvaatteilla pärjäsi. 

Kirkko Urkiolalla






Tuli käytyä Bilbaon Guggenheimissa

Melkein luulin, että jäisi Guggenheim koira näkemättä, koska se oli aluksi peitelty kunnostamisen ajaksi. Onneksi kunnostaminen ehti tulla valmiiksi :)

Eibarin kaupungintalo


Lähtemässä kotiin. Saattajana Tomas. Ainakin yksi helposti muistettava nimi. Täällä oli välillä ihmisillä melko hankalia nimiä.



Koristeita 

Eibar

Eibar

Eibar. Tuolla oli pieni käsienpesupaikka.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Tällä viikolla olin mukana, kun hoitaja päivitti asukkaan tietoja asukkaan oman hoitajan kanssa. Asukas itse ei ollut paikalla. Kyseessä oli ilmeisesti rava-indeksin kaltainen paperi. Mitä nyt espanjan kielisestä paperista selvää otin. Täällä tuntuu olevan paljon samaa kuin Suomessa, mitä nyt on saatu kommunikoitua. Täällä on saman oloinen kotihoitopalvelu sekä mahdollisuus ostaa eri palveluita eri palveluntuottajilta. Tosin tuossa paikassa kaikki palvelut tulevat samalta talolta eikä niitä ole eritelty. Heillä on myös sosiaaliturva joka tukee niitä joilla on vähemmän rahaa palveluihin.
Olen koko ajan työskennellyt jonkun mukana, mikä on ihan hyvä kielimuurin takia. Olisi aika hankala mennä asukkaalle tekemään jotain, jos asukas alkaisi puhua jotain mitä en ymmärrä.
Täällä on ollut aijemminkin suomalaisia opiskelijoita ja työkaverit innoissaan sanovat sanoja joita ovat oppineet. Ainakin värejä ja tervehdyksiä on osattu. Koulun asuntolan toimistotyöntekijä osaa laskea kolmeen ja sanoa "mun mummoni muni mun mammani" :D

Rakennuksen kerrosmaisuuden takia täällä on tosiaan käytössä lukot, että huonomuistiset asukkaat eivät lähtisi kulkemaan ihan itsekseen. Kerroksissa on portaat ja kaksi hissiä. Hissillä pääsee kerroksesta toiseen jos on avain, millä hissi saadaan tilattua. Voi myös mennä rappukäytävään, jonne kuljetaan ovesta jossa on numerokoodi- lukko. Rappukäytävässä on sitten hissi joka toimii ilman avaintakin.

Yksi työkavereista sanoi, että ihmiset eivät ole täällä niin temperamenttisia kuin muualla Espanjassa, mutta kyllä heistä ääntä lähtee minun mittapuullani. Töissä puhutaan lähes koko ajan jotain ja paljon omista asioista eikä vain töistä. Äänenvoimakkuus kohoaa tosiaan niin että ihan luulee ihmisten tappelevan välillä. Ja asukkaillekkin huudetaan ja huidotaan käsillä ilmaa ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kyllä meillä katsottaisiin vähän pitkään varmaan jos samalla tavalla käyttäytyisi.

Nähtävyyksiäkin olen ehtinyt näkemään. Kävimme työtoverin kanssa automatkalla San Juan de Gaztelugatxella. Paikalle voi ajaa autolla, mutta huipulle päästäkseen on käveltävä 231 porrasta. Kyseessä on siis korkea saari, jossa ovat ennen majoittuneet valaanpyytäjät. Valaanpyynnin loputtua saaren ainut talo on muutettu pieneksi kirkoksi. Huipulla on kirkonkello, jota perinteen mukaan pitää soittaa kolmesti ja sitten saa toivoa jotain.










tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pohjois- Espanjan sää osaa taas olla omaitsensä. Vuorotellen paistaa aurinko ja sataa. Olen oppinut pitämään mukanani sekä aurinkolaseja että sateenvarjoa joka päivä.  Tosin työpaikalla puhuimme, että emmehän ole pohjois Espanjassa, vaan Baskimaalla. Karttaan ei ole piirretty rajaa, mutta täällä päin ihmiset tuntevat itsensä baskeiksi, eivätkä espanjalaiseksi. Juttelimme sitten millaisia baskit ovat. Kuulema vakavampia kuin muut espanjalaiset, pukeutuvat siististi, miehet käyttävät baskeri- hattua (yhtään en ole muuten nähnyt vaikka olen tämän väitteen kuullut aijeminkin), naiset ovat lantevia ja miehet iso nenäisiä ja korvaisia :D Melkein minuutilleen ajoissa täällä osataan kyllä olla, mistä hieman yllätyin. Tosin itse olen se lähes viime minuutin ihminen ja silti työtoverit tulevat monesti töihin pari minuuttia sen jälkeen kun olen saapunut. Täällä työaika lähtee pyörimään siitä kun olet paikalla, eikä siitä kun olet työvaatteissa (itse olen tottunut jälkimmäiseen). Aamuisin muut lukevat raportteja, johon en osallistu kielitaidottomuuteni takia. Etsin sillä aikaa esille päivän tarvikkeita ja täyttelen sairaanhoitajan kärryä.
Aamuisin saan mitata monta kertaa verensokereita. Täällä on käytössä yksikkö mg/dL. Itse vain ilmoitan lukeman muille ja annan heidän laskea lääkemäärät sen perusteella.

Kuvissa muutama nosto apuväline työpaikalta. Katto nostureita on montaa merkkiä. Eivätkös näytä aika tutuilta?




perjantai 2. kesäkuuta 2017

Tänään sain lopulta vastauksen minne lääkkeet menevät. "Lääkejakaja" lajitteli vanhoja lääkkeitä laatikkoon ja selitti vievänsä ne apteekkiin. Täällä on erikseen työntekijöitä jotka vastaavat lääkkeistä. Täyttävät kaikki dosetit ja laittavat ne sitten kärryihin. Joka kerroksella on oma kärry. Apuhoitajat sitten jakavat kärrystä lääkkeitä asukkaille, enimmäkseen ruoka aikaan. Kärry saa olla koko ajan ruokailu tilassa näkyvillä. Dosetit ovat kuin Suomessakin, mutta suurempia kooltaan. Lääkelista on dosetin päällä ja siinä on lääjetietojen lisäksi asukkaan kuva. Täällä on asukkaiden kuvat laitettu dosetteihin, ruokailutilan seinälle sekä asukkaidenhuoneiden oven viereen. Osa kuvista on kyllä jo sen verran vanhoja, että uusiminen olisi paikallaan.
Täällä sairaanhoitajat auttavat myös syöttämisessä lounas aikaan, joka on siis yhden jälkeen. Myös haavanhoitojen yhteydessä vaihdetaan välillä vaippoja jos tarvis on.
Olen ollut joka päivä eri hoitajan kanssa ja hommatkin vaihtelevat vähän sen mukaan. Joinain päivinä on paljon haavojenhoitoja ja toisina päivinä on enemmän pistoksia. Esim. insuliinia ja  verenohentajia. Myös lihakseen pistoja on pari kertaa kokeiltu. Aijemmissa harjoitteluissani en ole päässyt paljon pistoksia tekemään, joten tämmöinen harjoittelu onkin ihan paikallaan.

Eilen lähdin suoraan töistä junalla käymään San Sebastianissa. Täällä oli parina päivänä niin hyvä ilma, että teki mieli tehdä jotain. Tänään onkin satanut sitten koko päivä, eikä koko viikonloppuna ole luvattu sen parempaa säätä. San Sebastian oli kaunis kaupunki rantansa ja rakennuksiensa puolesta. Ensin ajattelin osallistua opastetulle kävelykierrokselle, mutta myöhästyin siitä. Matka asemalta ei ollut varttia pidempi, mutta ensimmäsitä kertaa kaupungissa ilman karttaa en osunut kohdalle ajoissa vaikka kysyin muutamalta vastaantulijalta ohjeita. Hain sitten turisti infosta turisti kartan ja kiertelin siihen merkittyjä paikkoja (sekä tietenkin ostoskatua). Olin tietenkin pakannut mukaan myös uikkarin ja onneksi rannalta löytyikin säilytyslokero tavaroille ihan pikkurahaa vastaan. Rannalla ja vedessä olikin jo ihan mukavasti porukkaa. Myös veneitä oli kiitettävä rivi parkissa heti uimisalueen jälkeen.
Palasin Eibariin bussilla, joka oli nopeampi vaihtoehto. Kuski ei tosin ymmärtänyt ollenkaan, kun kysyin pysähtyykö bussi koulunläheisellä pysäkillä, mutta kyydissä oli pari matkustajaa jotka eivät puhuneet englantia, mutta ymmärsivät ontuvista englanti yhdistettynä espanjaan selityksistäni, minne olin menossa ja käänsivät asian kuskille.

Tänään töiden jälkeen oli asuntolalla kovin hiljaista. Kerrokseni opiskelijat pääsivät koeviikkonsa jälkeen aloittamaan kesäloman. Ainut asukas lisäkseni tuntuu olevan saksalainen tyttö joka on tullut tänne ystävänsä kanssa harjoitteluun. Johonkin mekaniikkaan liittyvään :D Heidän koulunsa arvostaa täällä saatavaa opetusta asiasta ja täällä oli sopivasti harjoittelupaikka heille. Tämä tyttö, Johanna, asuu heti minun vieressäni. Tunsin itseni kovin suomalaiseksi kun ensimmäinen ajatus oli, että "koko käytävä vapaana ja heti minun viereeni". :D Täällä ovat siis seinät paperia ja itse olen kovin herkkäuninen. Tähän asti olen saanut vähän yrittää jaksaa, koska en ole nukkunut kovin hyvin. Opiskelijat tuntuvat valvovan kovin myöhään ja vaikka he eivät juuri meluamalla melua, niin äänieristys vain on niin kehno.
Kaikki opiskelijat eivät päässeet vielä lomille, joten ei täällä ihan autiota ole.


Kuvia työssäoppimispaikan ruokatilasta ja muutama kuva San Sebastianista. Kauniissa epäjärjestyksessä. Kaupungista olisi saanut montakin nättiä kuvaa, mutta olen niin laisk kuvaamisen suhteen.